Meni sitten yks junamatka pilaamaan hyvän päivän.

Kotimatkalla junassa käytävän toisella puolella penkillä istui nuori siistinnäköinen n.20v mies.

Alkoi siinä hörppäämään energiajuomaansa ja siinä samassa se jo nukkui, korkki kädessä.

Se alkoi kiinnostamaan minua että miten voi olla niin väsynyt. Katselin sitä siinä sivusilmällä.

Kaiveli siinä sitten rahaa lompakosta valmiiksi konduktööriä varten, sai rahat ulos lompakosta ja taas nukkui. Sitä se oli koko ajan heräs ja taas nukahti. Kallistui aina sivulle mutta heräs aina välillä ettei ikinä ihan kaatunu sivulle kokonaan.

Konduktöörille puhui kyllä ihan selvästi että tuleeko lisämaksua kun ei ollut ostanut lippua. Kondari totes ystävällisesti ettei tule kun asemalla ei ole lipunmyyntiä.

Sitten sille tuli ongelma, setelit se oli saanu jotenkin jonnekin mutta kourassa oli edelleen kolikot ja junalippu Turkuun. Aina kun yritti saada lippua lompakkoon iski väsymys. Mulla oli niin vaikeeta katsella sitä. Se ei kertaakaan katsonut mua, onneks, sillä , mietin jo että jos katsoo, kysyn siltä voiks mä auttaa. Ajattelin että viimeistään kun lähestyn omaa asemaa ja nousen pystyyn, jos se on hereillä ja edelleen lippu ja lompakko esillä kysyn...

Vähän ennen mun asemaa, siltä putos kolikko lattialle ja se heräs, laitto äkkiä lompakon taskuun ja pomppas ylös ja painui vessaan. 

Melkein 30 min. se touhus sitä rahan ja lipun laittoa lompakkoon ja aina nukahteli.

Kotona ahdisti se tapaus jonkun aikaa, ja tuntuu vieläkin ahdistavan.

Muuten oli ihan ok päivä. Töissä oli ystävänpäivän tarjoilua, pikkusuolaista yms. naposteltavaa.

Pitäis alkaa valmistautumaan lenkille. Eilen kyllä jäin frendit niin romanttiseen kohtaan että malttaiskohan mennäkään ulos vielä kasilta.