Just joo - tämä päivä on sitten osin mennyt mysteerejä ratkottaessa.

Kadonneiden tai oikeastaan löydettyjen kännyköiden sellaisia. Että ei nyt ihan murhia sentään.

Niitä löydettyjä kännyköitä oon nyt sitten saanut katsella töissä ihan tarpeeksi. Kukaan ei ole kaivannut niitä. 

Olis pitänyt viedä ne poliisilaitokselle, mutta päätin itse ratkaista kenelle ne kuuluvat, se kun ei sitten ollutkaan niin vaikeaa. Nämä on niitä pikku kaupungin etuja/haittoja. Pari nimeä kännykässä, niin jo melkein voi olla varma kenen se on. Omasta työstäkin on tässä ollut suuri etu.

Vähän vaan ärsyynnyin siitä ettei heti siinä toisen kännyn tapauksessa alettu soittelemaan numeroihin. Sieltä kun löytyi isoisät ja isoäidit, isät ja jopa opettajan numero. Mutta kun minä sain sen, oli akku jo loppu ja ei siitä enää sen jälkeen saanut soitettua, kun ei ollut pin-koodia.

Toisesta oli viety sim-kortti. Hieno N80 Nokia. Toinen olikin jo aikansa elänyt, mutta toimiva, siinä oli vielä sim.

Latasin molemmat ja laitoin oman sim-kortin ja johan alkoi Lyyti kirjoittamaan. En tiedä teinkö tyhmästi, mutta huomenna saan sen N80 ehkä oikelle omistajalle ilman poliiseja. Mitenköhän poliisit tekevät, kun sinne viedään löytökännykät? Onko niillä aikaa selvitellä vai odottavatko jonkun ajan ja sitten tavarat laitetaan löytötavarahuutokauppaan vai?

Nyt kattelen salkkarit loppuun ja laitan frendit nauhoitukseen ja lähden lenkille, ja mahd. aikasin sitten nukkumaan.