Eilinen päivä päättyi ihan uuteen kokemukseen. Ja tätä en aio kertoa äit´muorille ettei järkyty.

Pääsin poliisimaijan kyytiin.

En nyt ikinä olis uskonut että jonain päivänä eksyn maastossa. Niin se vaan kävi eilen. Onneks en ollut yksin vaan M oli mukana.

Kun pimeys yllättää, niin turhaan sitä kannattaa siellä sysipimeässä ryteikössä, missä ei tiedä mihin astuu, jatkaa matkaa, vaan soittaa numeroon 112.

Meillä oli tarkka reitti missä kävellään ja se oli merkitty punaisella värillä. Taidettiin tehdä liian pitkä lenkki ja hämärä alkoi tulla, ja eräällä kalliolla harhauduttiin väärälle reitille...sanoin kyl siinä heti et nyt näyttää siltä että olis palattava takas, mut ei, kun yks vaan painelee. Minä vielä luotin toiseen kun on lapsuusmaisemat et kai se tietää.

Reilun tunnin harhailujen jälkeen, istuttiin kalliolle ja M sanoi et mitäs nyt, joko soitetaan. Mulla oli hirvee kynnys soittaa, kun mielessä oli jo kuvat miten armeija alkaa haravoida metsää meidän takia ja lehteen tulee juttu...M sitten tarttui omaa puhelimeen. Onneks oli just puhelin ladattattu täyteen.

Hälytyskeskus hälyytti poliisipartion, joka sitten soitteli meille ja paikansi meidät tietyn radiomaston läheltä.

Ja ihan kuten arvasin, oltiin lähellä metsätietä, mutta miten sen olis arvannu. Aina minne yritettiin metsässä, oli vastassa rotko tai ihan umpimetsä, mutta eipä arvattu just siitä kohdasta kokeilla jossa istuttiin kalliolla. Pimeetä kun oli.

Tuli ihan rikollinen olo kun poliisit näyttivät meitä valonheittimillä. Päin naamaa. Olis edes maahan näyttäneet, M putos vielä siinä sokeudessa syvään ojaan ja oli ihan mutapainiottelijan näköinen.

Jonkun verran ne poliisit sai meitä kuskata ennen kun päästiin autolle. Olis siinä saanu kävellä pitkän tovin jos oltais se tie löydetty.

Yritin löytää positiivista siellä poliiseja odotellessa. Ilma oli tosi lämmin, ei hyttysiä, ei palellut, kännykkä toimi, vaan yks hirvikärpänen.

Tuuli sotki vaan sen verran ettei sen takia pystytty kuulemaan kuuluiko autoja jossain tiellä.

Nyt on toinen nilkka kipeenä kun kompuroitiin kalliolla ja kallion koloissa.

Askelmittariin tuli n. 10 km, todellisuudessa käveltiin varmaan enemmän koska pysähdyttiin aina välillä.

Tänään pidetään välipäivä lenkkeilyssä vaikka M sanoi et pitäis kyllä mennä katsomaan missä mentiin harhaan :)